Italia 2012

Kesäkuun toisena perjantaina lensimme Milanoon, nappasimme vuokra-auton ja ajoimme läheiseen kylään ns. lentökenttähotelliin: Cardano Hotel Malpensa, jossa vietimme ensimmäisen yön.

Saavuimme hotellille iltakahdekswalta eikä hotellin lähistöltä meinannut löytyä edes ravintolaa ja kun vihdoin päädyimme toisen hotellin ravintolaan, pizzaa ei ollutkaan tarjolla...

Ensimmäinen yö oli lentohintojen takia junailtu juttu, seuraavana aamuna saapui loput matkaseurueestamme ja ajoimme kohti vuokraamaamme taloa, joka sijaitsi Pohjois-Toscanassa. Meitä oli yhteensä 8 hlöä, joisa 4 lapsia ja meillä oli 2 vuokra-autoa käytettävissämme.
.
Milanosta ajoimme moottoritietä Aullaan asti (tietullit olivat 20 €) ja Aullasta suuntasimme lounaan jälkeen (pizzaa tarjolla vasta 18 jälkeen) hiukan pienemmille ja mutkikkaimmille teille kohti Castelnuovo di Garfagnanaa jonka läheisyydestä oli vielä noin kilometrin nousu vuoristossa (6 km) kohti lähintä taloa sijaitsevaa kylää, Chiozzaa.  Ja tuosta kylästä olikin sitten vielä mielenkiintoinen reilun kilometrin pituinen kapea, mutkikas tie talolle jonne löysimme yllättävänkin helposti ohjeiden avulla (talon löytämiseen meillä oli sekä navigaattori että tarkat kilometrikohtaiset ohjeet). Talolla meitä oli vastassa joku paikallinen vanhempi herra, jolla ei ollut lainkaan hampaita emmekä puhuneet lainkaan samaa kieltä, mutta hän ohjasi meidät oikealle talolle, jossa tapasimme sitten talon omistajan joka on irlantilanen, joten pääsimme hiukan vaihtamaan kuulumisia ja kuulemaan tarkemmat ohjeet, vinkkejä jne. Omistaja tai hänen sukulaisensa asui viikon viereisessä talossa joten apu oli lähellä tarvittaessa.

Talo Villa Prunecchio on vanha perinteinen kivitalo, joka on täysin peruskorjattu ja modernisoitu. Sisääntulokerroksessa on ruokailutila, keittiö ja olohuone, yläkerrassa 4 makuuhuonetta ja kylpyhuone ja kellarissa muutama makuuhuone, aula sekä huoltotiloja. Talon pihalla on mukavannäköinen oleskelualue grilleineen ja uima-altaineen. Löytyi myös mm. trampoliini ja keinu.

Ensimmäiset kolme päivää olivat suhteellisen viileitä ja sateisiakin, joten uima-altaalla kävimme vain pikaisesti. Sunnuntaina testasimme läheisen kylän pizzapaikan, mitä talon omistajakin oli kehunut. Ensimmäiset ja reissun parhaat pizzat!

Maanantaina teimme päiväretken Luccaan. Luccan kuuluisimmat nähtävyydet ovat Amfiteatteri sekä torni, jonka katolla kasvaa puita.

Matkalla Luccasta talollemme sijaitsee Paholaisen silta (Ponte del Diavolo), jota pysähdyimme tietysti kuvaamaan. Tarina kertoo, että paholainen suostui rakentamaan kyläläisille sillan kunhan saisi palkaksi ensimmäisen elävän olennon joka kulkee siltaa pitkin. Kun silta oli valmis, kyläläiset lähettivät ensimmäisenä koiran sillan yli...

Tiistaina ajoimme Pisaan. Kävimme katsomassa kaltevan tornin ja kyllä, se tosiaan on vinossa. Pojat kiipesivätkin torniin ja kuulemma kiivetessäkin tuntui, että torni on vinossa. Aikataulu- ja lapsenhoidollisista  syistä emme kaikki päässeet tornissa käymään (ikäraja muistaakseni 8 v).

Loppuviikosta emme enää tehneet pidempiä retkiä sillä säät näyttivät vihdoin suosivan, joten päätimme nautiskella loppuajan talolla. Tarkoitus oli käydä vielä junalla Firenzesssä, mutta siellä voi käydä sitten joskus erikseen tai seuraavan taloreissun yhteydessä. Loppuviikon reissut oli kävellen kärrypolkua pitkin castiglione di Garfagnana -nimiseen kylään (matka oli siis n. 4 km pitkä ja 1 km korkeuseroa), joka oli aivan ihastuttava muurien ympäröimä kylä, todella hyvin hoidettu ja rauhallinen. Toinen reissu oli vielä melkein kilometri ylöspäin (n. 5 km autolla) San Pellegrinoon, josta oli upeat maisemat.

Vaikka loppuviikko olikin lämmintä ja kaunista, ei uima-altaan vesi ehtinyt kovinkaan paljon lämmetä, joten uiminen jäi muutamiin pulahduskertoihin, muuten varmaan lapset olisivat viettäneet altaalla koko päivän. Talolla teimme paljon ruokaa itse, meillä oli valmiiksi suunniteltu ostoslista ensimmäistä kauppakertaa varten sekä ruokaohjeita mukana, jotta tuli tehtyä italialaisia ruokia. Teimme mm.

Saltimboccaa alla romana:

 4ohutta viipaletta naudanfileetä 

4 viipaletta parmankinkkua  

tuoretta salvianlehteä  (tai muita yrttejä)

suolaa , vastajauhettua mustapippuria
sitruunaa

Kastike:

150 g voita
1½ dl kuivaa valkoviiniä

1. Nuiji vasikanfileet nyrkillä tai lihanuijalla. Pane jokaisen fileen päälle kinkkuviipale ja salvianlehti ja kiinnitä cocktailtikulla. Mausta suolalla ja pippurilla.

2. Kuumenna paistinpannulla voita. Ruskista fileet molemmin puolin,  lisää viini ja hauduta kannen alla 10 minuuttia, kunnes liha on mureaa.

3. Aseta fileet lämpimälle tarjoiluvadille. Keitä lientä hetki kokoon pannulla ja kaada fileiden päälle.

Italialaisia lihapullia
Erilaisia pastoja (käytimme mm. ricottajuustoa)
Grillattua possua appelsiinimarinadissa (appelsiinin mehu, öljyä, voita, yrttejä, suolaa, pippuria)
Mozzarellaa käytimme paljon!

Lauantaina viikko talolla tuli täyteen, joten suuntasimme autot kohtia rannikkoa. Haikein mielin jätimme talon koska aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja olisi ollut mukava jäädä hieman pidemmäksi aikaa, mutta seuraava varattu majapaikka jo odotti meitä. Ajoimme taas Aullan kautta, josta pääsimme loppumatkan moottoritietä pitkin Riva Trigosoon. Sieltä meillä oli varattuna matkan kallein majoitus Villa Pozzi: ssa (joka ei siis sekään ollut erityisen kallis mutta kävimme rannikon majoituspaikkoja keväällä läpi ja hyvin paljon oli eioota meidän kokoiselle ryhmälle tai sitten hinnat olivat moninkertaisia). Hotelli on perhehotelli, jossa kaikki henkilökunnasta näyttivät hoitavan vähän kaikkia tehtäviä mutta palvelu oli erittäin ystävällistä ja yritteliästä. Lisäksi hotellin ravintolassa tarjoiltu illallinen oli erittäin hyvä hinta-laatusuhteeltaan. Illallisella oli tarjolla talon omaa viiniä omalla etiketillä. Paitsi että olisin kaivannut kunnollista jälkiruokaa, saimme kulhollisen hedelmiä eteemme ja muutaman kuorimaveitsen, joku pannacotta olisi ollut vähän kivempi :)

Riva Trigoso on aika perinteinen rantakohde, jossa päivät vietetään aurinkoa ottaen ja illalla ravintolat heräävät eloon ja kadulla on turisteille ties minkälaista härpäkettä. Emme olleet erityisen ihastuneita paikkaan, mutta toisaalta olimme vain läpikulkumatkalla, joten sopivan kompakti siihen tarkoitukseen. Rannikolta olisi voinut löytyä mielenkiintoisempiankin kohteita, mutta tosiaan tarjonta ja hinta ohjasivat meidät ko. paikkaan (maksamamme huonehinnat reissullamme olivat muuten 99 €, 125 €, 80 € "alennushinta",  110 € yöpymisjärjestyksessä).

Seuraavana aamuna matka jatkui kohti Milanoa, josta olimme varanneet 2 yötä Hotel Club -hotellista.
Saimme "kattohuoneiston" parvekkeella, jossa oli kaide pään korkeudelle, joten muuta ei näkynyt kuin taivasta. Huone oli todella pimeä, kylpyhuoneen valo kesti syttyä todella kauan, vaatehuoneessa ei ollut valoa lainkaan, joten siellä ei voinut vaatteita säilyttää vaan ne piti säilyttää parvekkeen oven edessä jotta näki, mitä kaivaa. Ilmastointi ei viilentänyt huonetta (Milanossa oli yli 30 lämmintä), tarkemmalla tarkastelulla seinissä oli purukumia ja seinät näyttivät siltä, että oli usemapaan otteeseen pyyhitty seiniä, mutta pyyhinnät olivat vieneet mukanaan tapetin värin. Eli erittäin kodikasta. Toinen puoli seurueestamme oli saanut  huoneen alemmasta kerroksesta, joka oli kaikin puolin remontoitu ja valoisa. Siistin huoneen nähtyäni päädyin valittamaan asiasta respaan. Respa totesi johtajan olevan seuraavana aamuna paikalla ja pyysi tulemaan silloin uudestaan eli yhden yön jouduimme tuossa murjussa hikoilemaan. Seuraavana aamuna aamupalalle mennessä kävin keskustelemassa johtajan kanssa ja meille näytettiin toinen huone, jonka hyväksyin ja lisäksi saimme ensimmäisestä yöstä muistaakseni 30 € alennusta. Saimme huoneen käyttöömme siivouksen jälkeen ja tavaramme siirrettiin sinne hotellin toimesta.

Milanossa jäi kaupat valitettavan vähälle, lasten kanssa se olisi ollut turhan haasteellista, mutta kävimme tietysti Tuomiokirkossa (Duomo di Milano) sekä sisällä että katolla, Castello Sforzesco linnan puistossa ja Sant'Ambrogion basilikassa. Muun ajan nautiskelimme italialaisesta ruoasta sekä jätskistä!

Olimme siis Milanossa 2 iltaa ja ensimmäisenä iltana pojat kävivät illallisella keskenään ja viimeisenä iltana me pääsimme ystäväni kanssa kahdestaan illalliselle Milanon keskustaan ja oli aivan mahtavaa istua Duomon portailla puolen yön maissa syömässä jätskiä kolmella pallolla! Milanossa metro oli mielestämme kätevin keino siirtyä paikasta toiseen.

Tiistaina sitten koitti kotiinpaluu, tällä kertaa olimme samalla lennolla koko seurue. Autot olimme palauttaneet jo Milanoon tullessa ja olimme valinneet hotellin sillä perusteella että se on lähellä lentokentälle meneviä busseja. Vaikka hotelli olikin lähellä, oli miehelläni hieman haasteita saada rinkka ja kaksi perässä vedettävää laukkua kiireessä bussille (vaikkei meillä kyllä oikeasti kiire ollut), itse huolehdin että pienimmäisemme sai itsepintaisesti kuljetettua oman perässävedettävänsä mukanaan turvallisesti. Lentokenttäbussi oli kätevä ja edullinen, matka kesti noin tunnin ja maksoi aikuisilta kympin, lapsilta 0-5 €. Malpensan lentokenttähän on noin 50 km päässä Milanosta ja ainakin Finnairin lennot tulevat ko. kentälle.

Kotiinpaluu oli aikataulussa ja saavuimme viileähköön ja sateiseen Helsinkiin (ja Espooseen).

Muutamia huomioita reissusta:
Talo sijaitsi vuoristossa, mikä sinällään oli mahtava paikka mutta vaikka muualla paistoi aurinko, pilvet olivat kerääntyneet vuoristoon. Hyvällä tsägällä sää olisi voinut olla loistava, ei liian kuuma mutta aurinkoinen. Ja ilmeisesti säätilanne oli myös talon omsitajan mukaan poikkeuksellinen.
Kauppalista ensimmäiseen kaupassakäyntiin oli erittäin kätevä.
Suola- ja pippurimyllyt, jotka toimme mukanamme, olivat must!
Karttakirja olisi ollut kätevä navigaattorista huolimatta.
Navigaattori on pakollinen!
Vuoristotiet ovat erittäin hidaskulkuisia.
Talon valintaan kannattaa panostaa, se on kuitenkin iso osa lomaa.
Varaudu ylimääräisellä hermolohkolla, sillä kaikki ei mene ihan suunnitellusti ja aina jollakin lapsella on huono päivä tai on sairaana :)
Pysy ajan tasalla säätiedotuksista ja suunnittele ohjelmaa myös sään mukaan.
Lapsille kelpaa aina lisukkeeksi pasta ja ketsuppi.
Kesäkuu on hyvä aika matkustaa, turisteja ei ole liikaa.

Kuula

Käväisin keväällä nostotekniikan peruskurssilla.


Voit etsiä minut linkin kuvasta.

Ostin myös oman kuulan synttärilahjaksi saamillani rahoilla (joita pikkukädet eivät onnistuneet omimaan):

En kuitenkaan ostanut suoraan sellaista isoa kisakuulaa, vaikka kuula jatkossa viuhuukin hurjasti täällä kotipihalla... ihan varmasti. Myös rannesuojat on tärkeät, eli ostin myös sellaiset.

Puhelimeen latasin Timer! -nimisen ohjelman ajanottoa varten ja olen tehnyt simppeliä ohjelmaa:
    Alkuverryttely

1. 2 min heilautus (käden vaihto puolessa välissä)
2. 2 min rinnalleveto
3. 2 min vauhtipunnerrus
 ja tämä sarja toistetaan 2-3 krt


Kuulailu onnistuu ulkosalla kätevästi kesällä Espoossa mm. seuraavissa paikoissa olen käynyt:
Kauniainen
Matinkylä

Visby ja Pepin talo - heinäkuu 2011

Baltic Princess teki tänä kesänä (toim. huom. teksti on majaillut luonnoksissa turhan kauan eli reissu oli siis viime kesänä eli 2011) yhden suoran risteilyn Visbyn saarelle, risteily järjestettiin yhteistyössä Nordean kanssa, joten laivalla oli paljon Nordean järjestämiä tapahtumia sekä myös laivayhtön omaakin ohjelmaa. Paikalla oli ainakin Peppi, muumit, Mimi & Kuku sekä Nordean oma Jalmari (erivärisiä jättiläismajavia, joita Aini pelkäsi).

Olimme reissussa tyttöporukalla, eli meidän tytöt, mummi ja Adan kummi. Varasimme matkan aika myöhään, joten jäljellä oli vain 2 hlön b-hyttejä ja näihin sitten jakauduimme.

Itse Visby oli kivan näköinen kaupunki, päivä oli tosin hiukan harmaa ja viileähkö, joten ihan parhainta kesäkaupunkikuvaa ei saanut. Olimme ostaneet vamisretken kesämaahan, joten pääsimme suoraan laivalta bussilla kohteeseemme. Adan ikäiselle aktiviteettejä oli jo aika paljon ja kävimme useammakin laitteessa, mm. minivuoristoradassa. Kaikkiin laitteisiin Ada ei uskaltanut, mm. miniRainbow oli sellainen. Alueella oli myös hyvä mahdollisuus omien eväiden grillaamiseen ja syömiseen, meillä ei omia eväitä ollut mukana joten nautimme tyytyväisinä alueen kioskien ja ravintoloiden tarjoomuksista.



Pepin talo oli huvipuiston keskellä, siellä pääsi vierailemaan ja tiettyihin kellonaikoihin oli myös esityksiä, tosin ruotsinkielisiä, mutta eipä sekään juuri haitannut.

Meillä oli liput myös vieressä sijaitsevaan vesipuistoon, mutta kylmähkön ilman vuoksi altaat eivät juuri houkutelleet. Ada ei myöskään uskaltanut liukumäkiin, joten emme vesipuistossa kovin kauaa viipyneet. Porttien ulkopuolelta oli non-stop bussikuljetus takaisin laivalle ja sieltä ehdimme vielä hetkeksi tutustumaan Visbyn kaupunkiin ja valokuvaamaan ruusuja. Olisi kannattanut syödä maissa, niin mukavan näköisiä ruokapaikkoja kaupungissa oli. Meillä oli valitettavasti varattuna buffet-illallinen laivalla, joten kävimme vain kahvilassa.

Kaiken kaikkiaan Visby oli vierailun arvoinen ja menisin mielelläni uudelleen. Harmi ettei sinne tehdä risteilyjä Suomesta kuin erikoistapauksissa, mutta toki Ruotsin kautta ja lentokoneellakin pääsee.

Muutamat kakut vuodelta 2011

Muutama kuva viime vuoden synttäritarjoiluista, jotta jää tännekin muisto.

Muffinssikakku 7-vuostissynttäreillä:


Muffinssivuoka löytyi edullisesta Kyprokselta jostain sekatavarakaupasta.

Muffinssiteline (kaverisynttäreillä):

Suklainen cassismoussekakku 3-vuotissynttäreillä:

ohje Pirkalta

Muutama kesäkortti

Askartelutarvikkeistakin on tullut pyyhittyä pölyjä. Osa leikkureista on kyllä vielä kadoksissa.

Kortti kastejuhliin:



Kortti 1-vuotiaalle:



Kortti kesäjuhliin:

Berliini 23-26.3.2012

Maaliskuinen Berliini ja meille sattui aivan loistava lomasää, 16-20 lämpöastetta, aurinkoista tai puolipilvistä. Lensimme ystäväni kanssa aikaisin perjantai-aamuna Tegel:n lentokentälle, heitimme laukut hotelliin ja suuntasimme keskustaan kävelykierroksen alkupisteeseen. Kävelykierros suuntautui pääosin itä-Berliinin puolelle, mutta oli kyllä kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen ja hyödyllinen kokemus. Retken järjestäjä: Brewers Berlin tours. (Jälkimmäinen) opas oli saksalainen ja kielenä englanti, kanssamme kierroksella oli ilmeisesti 6 jenkkiä sekä 2 uusi-seelantilaista. Kierros kesti 6,5 h ja kilometrejä kertyi noin 14. Ehdimme testata matkan varrella myös kuuluisat kebabit. Kierros päättyi Brandenburgin portille. Olimme reissun jäljiltä aika poikki, joten suuntasimme lidl:n kautta hotellille, sieltä pikaisesti vielä KaDeWe:n tavarataloon, siihen lähelle aukiolle salaatille ja lopulta nukkumaan.

Seuraavana aamuna heräsimme sitten rakot pikkuvarpaissa :) ja läksimme kiipeämään muutamiin näköalapaikkoihin, Siegessäule:en sekä kirkon kupoliin. Kävimme päivän aikana myös mm. DDR museossa.

Kävimme myös kävelemässa läpi East Side Galleryn, joka olisikin melko vaikuttava ilmestys. Ihan emme tienneet mitä olimme menossa katsomaan, ajattelimme ihan pikaisesti vilkaista ennen hotellille menoa, mutta kestihän siinä jonkin aikaa kun kilometrin pituisen näyttelyn kävelimme läpi.

Illalla päädyimme hotellin lähellä sijaitsevaan argentiinalaiseen pihviravintolaan, jossa saimme erittäin reilunkokoiset ja hyvät pihvit pippurikastikkeella. Ravintolan nimi on Rosado. Muistaakseni alkusalaatit, pihvit ja viinilasilliset kustansi hieman alle 70 € kahdelta. Muistaakseni emme jaksaneet enää jälkiruokia.

Viimeisenä kokonaisena päivänä kävimme Charlottenburgin linnassa ja sieltä suuntasimme Muurimuseoon (Haus am Checkpoint Charlie) ja vielä katsomaan muurinpätkiä, jotka oli jääneet edellisinä päivinä käymättä. Ehdimme myös nauttimaan aurinkoisesta säästä muutamilla terasseilla, "otatteko siis kaksi suklaakakkua, ihan tosi?" olisi voinut ottaa vain yhden, oli sen verran suuria :)

Illalla päädyimme Mondon matkaoppaan avustuksella afrikkalaiseen (etiopialaiseen) ravintolaan ravintolaan syömään. Se oli matkoineen kaikkineen mielenkiintoinen kokemus (tyttökadun poikki), mutta ruoka oli kyllä todella hyvää ja hinta kahdelta juomineen 35 €.

Viimeisenä aamuna ehdimme hiukan käväistä kaupoilla ennen paluulentoa, mutta hirveästi ei shoppailuhimoja ollut jäljelle, kävely oli kyllä vienyt tehokkaasti voimat reissussa.

Hotellimme oli hyvällä paikalla kahden metroaseman välissä ja KaDeWen tavarataloon oli lyhyt matka. Aamiaiset oli loistava ja hotellihuoneen sisustus oli miellyttävän moderni. Aamiaisella maistelimme myös toista Berliiniläistä must-juttua eli currywurstia ja sitä ei tarvinnutkaan enää muualla maistella. Hotellimme oli Ivbergs Hotel Premium, varasimme hotellin ja lennot Auronkomatkojen kautta ja hintaa tuli noin 250€/nuppi.

Seuraavalle reissulle jä käytäväksi ainakin:
Televisiotorni
Parlamenttitalo (Berliinin valtiopäivätalo, liput etukäteen)
Eläintarha

Krakova, Puola

Toukokuun puolivälissä teimme pidennetyn viikonloppumatkan (la - ti) Krakovaan. Olimme pitkästä aikaa liikenteessä ilman lapsia, voi sanoa että lennotkin olivat jotakuinkin mukavia ihan kahdestaan.

Krakova kaupunkina on kiinnostanut jo kauan, mutta aiemmin ei ole kuitenkaan tullut sinne lähdettyä. Yksi syy oli suorien lentojen vähäisyys, mutta nyt ystävänpäivätarjouksena pisti silmiin Air Berlin:n 2 yhden hinnalla lennot, joten ostin ne välilaskusta huolimatta.

Olimme lauantaina aamusella jo kymmenen aikaan perillä. Lentökentältä pääsi kätevästi ilmaisella bussilla juna-asemalle (matkaa noin 1 km) josta juna tuli 15 minuutissa keskustaan. Hotellimme Andel's oli aivan rautatieaseman vieressä ja vanhan kaupungin puoli alkoi kadun toiselta puolelta. Myös iso ostoskeskus sijaitsi aivan hotellin uloskäynnin vieressä. Sijainti oli loistava.

Krakovassa on mielestäni paljon nähtävää kävelyetäisyydellä, busseja tai ratikoita ei todellakaan tarvitse käyttää. Vanhan kaupungin alueella on aukioita, kirkkoja ja paljon mukavia ravintoloita ja kahviloita. Vanhankaupungin aukiolla (torilla) sijaitseee upea Mariankirkko ja torin alla olisi ollut maanalainen Vanhankaupungintori, multimedianäyttely, mutta sinne emme onnistuneet saamaan lippuja.



Vanhan kaupungin ulkopuolella oli kuninkaanlinna Wawel.



Pienen kävelymatkan päässä on juutalaiskortteli Kazimierz, jossa oli mielenkiintoisia rakennuksia ja synagogia. Talot olivat paikoin ihan rapistuneita, mutta toisaalta alueelta löytyi myön ihania pieniä kortteliputiikkeja, jotka myivät käsitöitä ja pieniä sisustusjuttuja.



Krakovan ulkopuolella (n 70 km) sijaitsee Auschwitz, jonne teimme yhden päivän omatoimiretken junalla. Paikan päällä pääsee tutustumaan alueseen vain opastetuilla kierroksilla, mikä onkin varsin valaiseva kokemus. Ihan aukioloajan loppupuolella pääsisi ilman opastusta, mutta kyllä opastuksesta kannattaa se n. 10 € maksaa. Kierros kesti kaikkinensa 3,5 h ja sisälsi myös kuljetuksen ja opastuksen Auschwitz2:n puolella. Kierrokseen olisi sisältynyt myös filmin katsominen, mutta me emme aikataulusyistä siihen ehtineet. Kannattaa tarkistaa kierrosten alkamisajat ja filmin näytösajat etukäteen, paikan päällä on sellainen kuhina, ettei oikein saa omiakaan ajatuksia kasaan. Kioskista saa myös ostettua suomenkielisen opasvihkosen. Ja aikaa kannattaa tosiaan varata reilusti, me ehkä lähdimme hiukan liian myöhään Krakovasta kun jouduimme sielläkin odottamaan junaa melkein maksimiajan (huom, myös juna-aikataulut voisi tarkistaa etukäteen), ehdimme päivän toiseksi viimeiselle opastuskierrokselle.





Ruoka oli jälleen kerran hyvää, muutamia illallispaikkoja voin suositella (Muistaakseni molemmissa maksoi 3 ruokalajia + viini/olut, 2 hlöä n. 70€):
Pod aniolami -> Pöytävaraus kannattaa tehdä etukäteen, ainakin jos haluaa kellariin ja ruoka oli hyvää.
Jarema -> Aika yksinkertaiset annokset, mutta maistuvaa. paikalla oli myös live musiikkia (pianonsoittaja ja viulisti) ja asiakkaita oli vain kahdessa pöydässä, joten saimme yksityisesityksen. En oikein tiennyt oliko tilanne huvittava vai kiusallinen, mutta hiukan meitä nauratti tilanne. Pianistikin aloitti soittonsa nenänkaivuulla. Ja juomarahaa eivät siltä illalta (ma) esiintyjät kovin paljoa saaneet, me olimme ainoat joiden näimme jotain antaneen. Ravintola oli myös saanut jonkin Michelin maininnan joskus, ja ihan opasvihkosesta paikan löysimme.

Kokonaisuutenaan ihan ok paikka, sää olisi voinut olla parempi (yhtenä päivänä satoi, muuten 15-20 astetta). Aikaa oli ihan riittävästi, mutta pienellä etukäteisvalmisteluilla olisi voinut saada enemmän irti, mm. lippujen varaus etukäteen, aikataulujen tarkistus sekä muutamissa paikoissa olevien yhteislippujen selvitys etukäteen. Mutta me olimme lomalla, joten menimme sinne minne pääsimme ja mikä tuntui sillä hetkellä hyvältä.

Dubai, bai,bai

Pistäydyimme talvilomalla Dubaissa tuttujamme morjestamassa.

Matkan alkuvalmistelut aloitimme vuoden vaihteessa, kun onnistuimme saamaan tonnilla 4 hlölle lennot Airbaltic:lta. AirBaltic:n vaihtoyhteys Riikan kautta oli ihan ok suht lyhyillä odotusajoilla, mutta huonona puolena saapuminen Dubaihin kahdelta yöllä, sekä paluulennon lähtöaika klo 4 aamulla. Mutta päätimme tämän kärsiä halvan hinnan seurauksena. Itse asiassa lentoaikataulu ja lennot olivat ihan ok, mutta lasten kanssa matkustaminen aiheutti kyllä omat haasteensa lentomatkoille,en ehtinyt edes 6 tunnin lennolla lehteä avaamaan, saati nauttimaan(?) ruokajuomista.

Asuimme Palm Jumeirah:ssa, palmun juuressa, Siitä pääsi näppärästi liikkumaan autolla tai taksilla minne halusi, julkisia (metroa) emme kokeilleet. Pihalla oli myös mukava uima-allasalue ja viereisellä rannallakin kävimme kerran.



Ensimmäisenä päivänä kävimme IBN Battuta Mall -nimisessä ostoskeskuksessa. Tarkoituksena oli hankkia puuttuvia tarvikkeita, mm. aurinkolasit, mutta jotain muutakin reissusta yllättäen tarttui mukaan.



Toisena päivänä olimmekin aamupäivän uima-altaalla ja lähdimme liikenteeseen vasta lounaan jälkeen. Päivän ohjelmassa oli myöns tutustuminen Atlantiksen "akvaarioon", The Lost Chambers. Alueella olisi ollut enemmänkin tutustuttavaa, mm. vesipuisto ja delfiinejä, mutta niitä ehkä sitten seuraavalla kerralla.




Kolmantena päivänä olimme taas aamupäivällä altaalla ja sitten lähdimme Mall of the Emirates -kauppakeskukseen, jossa on mm. sisälle rakennettu hiihtokeskus. Kyseistä paikkaa kävimme ihmettelemässä vain Lasin takaa. Vierailimme myös mm. apteekissa, sillä Ainilla oli flunssaa, onneksi saimme sieltä hyvän avun. Kauppakeskuksessa vierähtikin sitten koko päivä ostosten ja syömisen merkeissä.

Neljäntenä päivänä pistäydyimme nopeasti aamupäivällä altaalla ja lähdimme Dubai Mall:ia kohti. Meillä oli netistä etukäteen ostetut liput maailman korkeimpaan rakennukseen, Burj Khalifaan. Nousimme aikamoista kyytiä hissillä 124 kerrokseen, korvatkin menivät matkalla lukkoon. Näkymät olivat tietenkin huikaisevat, mutta ihan hirveän pitkälle ei kyllä nähnyt (pilvistä, sumuista tms.). Loppupäivän vietimme taas ostoskekuksessa ja ehdimme myös ihailla klo 18 näytöstä suihkulähteillä, kun suihkulähteillä oli valoshow, onneksi tuohon aikaan oli jo hiukan pimeääkin.



Viidentenä päivänä ehdimme viimein rannallekin, vaikka se oli ihan uima-altaan vieressä, mutta altaalle oli ollut niin paljon helpompi mennä. Myöhemmin päivällä kävimme vielä Adan kanssa kaksin altailla ja opettelimme hiukan uimaankin. Tämä oli ainut päivä kun emme lähteneet päivällä mihinkään. Illalla vielä suuntasimme syömään ja valokuvaamaan seitsemän tähden hotellia, Burj al Arab:ia, tosin kuvasimme aika kaukaa...



Kuudentena päivänä Teimme retken souk alueelle. Menimme ensin kulta ja mauste souk:iin ja sieltä ylitimme joen pienellä venellä. Toisella puolella oli tekstiilisouk ja sieltä löytyi muutamia huiveja. Löysimme myös kamelin pienen etsiskelyn jälkeen :)





Seitsemäntenä ja viimeisenä päivänä laiskottelimme aamupäivän (oli hiukan epävakaisemman oloinen sää, joten emme käyneet altaalla, mutta suuntasimme sitten Marinaan, jossa lähdimme pienelle laivaretkellä katsomaan rannikkoa hiukan mereltä käsin. Matka taittui mukavasti säkkituoleilla istuen. Loppupäivä sujuikin sitten rennon yhdessäolon, grillauksen aj pakkailujen merkeissä. Niin, ja tietenkin tuliaisia metsästämässä, kamelinmaitosuklaata oli ihan pakko löytää kotiinvietäväksi.

Ilma oli lomallamme lämmin, mutta oli kovin pilvistä ja hiukan satelikin. Dubaissa ei ole kuulemma satanut huhtikuussa sitten vuoden 2002, joten oli poikkeksellisen sateista huhtikuuksi. Paluumme jälkeen sää on kuulemma normalisoitunut, tietenkin.

Kiroileva siili kortti

Tein töissä ensimmäisen julkisen askartelukaapista ulostulon ja väkersin eräälle poislähtevälle kollegalle kortin. Korttiin sisältyy tietty pointti minkä takia sopii juuri ko. henkilölle ja tilanteeseen, mutta en sitä erittele tässä enempää.



Korttiin tulee tietenkin työtovereiden puumerkit joten piti keksiä sisällekin jotain kivaa.

Hirvipaisti, pakastimesta suoraan uuniin

Meillä on ollut ilo ja kunnia saada hirven- ja peuranlihaa, ja tällä kertaa vuorossa oli hirvipaistin tuhoaminen. Paisti oli aika reilun kokoinen, joten päätimme ottaa "hirveä sarvista" ja loihtia siitä tarjottavaa hiukan isommalle joukolle (8 hlöä). Hiukan kyselin ohjeita hirvipaistin laittoon ja sainkin vinkin kypsentää paisti matalassa lämpötilassa ja niin, että paisti on vielä jäinen uuniin laitettaessa. No sitä piti kokeilla ja tällainen ohje löytyi:

n. 1,5 kg:lle lihaa
1 litra vettä
0,5 dl merisuolaa
1 tl sokeria
15 rouhittua katajanmarjaa (unohdin rouhia...)
0,5 tl rouhittua mustapippuria


Uuni lämpenemään 100 asteeseen. Pane pakastettu lihakimpale ritilälle uuniin ja sen alle uunipannu, johon vähän vettä.

Kun liha on reilun parin tunnin jälkeen sulanut, työnnä sen keskiosaan lihalämpömittari. Anna lihan olla uunissa, kunnes lämpömittari näyttää 70 astetta (Meillä meni 6-7 h, en tiedä paistin kokoa tarkalleen).

Kiehauta vesi suolan, sokerin ja mausteiden kera. Laita paisti paistopussiin. Kaada kuuma liemi päälle. Sulje pussin suu ja anna vetäytyä viileässä paikassa 4-5 tuntia (meillä oli yön yli kun valmistui uunista juuri ennen nukkumaan menoa).



Paisti oli helppo vamistaa ja siitä tuli todella hyvää. Vaikein osuus oli yrittää saada leikattua ohuita siivuja, enkä siinä oiekin onnistunutkaan. Seurana hirvipaistilla oli karpalohyytelöä, muusia ja liemestä valmistettu viherpippurikermakastike. Lisäksi lisukkeena oli punajuuri-halloumisalaattia, joka oli erittäin hyvää, ohje puoli kiloa voita -blogista pienin muunnoksin:

Punajuuri-halloumisalaatti

4 annosta tai 2 pääruoka-annosta

* noin 250 g salaattia (esimerkiksi jäävuorisalaattia ja lollo rossoa)
* 1 dl majoneesia
* 1/2 dl ruokajogurttia tai kermaviiliä
* 1-1 1/2 rkl piparjuuritahnaa (käytin wasabia)
* 1 valkosipulin kynsi (en laittanut)

Uunipunajuuret:

* 4 pientä punajuurta
* suolaa, pippuria
* 2 rkl juoksevaa hunajaa

* 1/2 pkt halloumijuustoa
* 1/2 dl saksanpähkinöitä

1. Huuhtele ja kuivaa salaatti. Revi käsin pieniksi.
2. Sekoita jogurtti majoneesiin. Mausta piparjuuritahnalla, purista joukkoon valkosipulin kynsi. Yhdistä seos salaatin joukkoon, sekoita hyvin. Laita jääkaappiin maustumaan siksi aikaa, kun kypsennät punajuuret ja grillaat halloumin.
3. Pese punajuuret hyvin, keitä puolikypsäksi, kuori ohuelti ja lohko. Laita punajuuret pieneen uunivuokaan, mausta suolalla ja pippurilla ja valuta päälle vielä hunaja. Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin 10-15 minuuttia. Jaa salaatti neljälle lautaselle.
4. Leikkaa halloumi noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Grillaa viipaleet nopeasti parilapannulla.
5. Nosta punajuuret ja grillatut juustoviipaleet salaattiannosten päälle. Ripottele saksanpähkinät päälle. Tarjoa heti.

Kuntosalivertailuja

Laitanpa vähän muistiin pohdintoja kuntokeskusajatuksistani. Olen jo pitkään pohtinut liittymistä jonkin kuntokeskuksen jäseneksi. Jotenkin ajattelin, että liittymällä tulisi väkisinkin kuntoiltua säännöllisesti 2-4 krt viikossa. Kuitenkin epäilytti että ei tulekaan käytyä ja joudun sitoutumaan vuodeksi, jolloin maksan isoa kuukausimaksua vaikken kävisikään.

Meillä ei ole yhtään salia kävelyetäisyydellä, mutta 5-6 km säteellä jo löytyy. Kävin vuoden verran Espoon kaupungin salikortilla treenaamassa pääosin Kannunsillan väestösuojan kuntosalilla (edullista, vanhemmat laitteet, salilla pääosin voimaharjoittelijoita, naisia näkyi harvoin), mutta sen lisäksi kaipasin viikko-ohjelmaani jumppia. Jumpassa olen käynyt 3Asport:ssa, mutta kertamaksuilla tuli käytyä turhan harvoin ja epäsaannöllisesti. Olen myös käynyt Leppävaaran sisun jumpassa ja kuntonyrkkeilyssä, ne ovat ihan hyviä ja kuntonyrkkeilyä aion jatkaa tuolla edelleen.

Muita lähellä olevia saleja ovat Move Ymmerstassa, LadyFitness Espoon keskus, Viherlaakson fysiosporttis sekä harkintalistalla oli myös Leppävaaran Elixia. Vaihtoehdoista Viherlaakson fysiosporttiksen hinnoitteluperiaatteista en päässyt koskaan selville. Movessa pääsin käymään ystäväni kortilla hänen lomaillessaan kuukauden verran. Movessa oli hyvä kuntosali ja ohjatuista tunneista kokeilin kuntonyrkkeilyä ja jotain perusbodya, molemmat olivat hyviä. Tosin toisella kuntonyrkkeilykerralla ohjaaja aloitti etuajassa, joten olin jo kättelyssä myöhässä ja ohjaaja veti tuntia vain 20 min, jonka jälkeen hänen piti siirtyä vetämään tuntia toiselle salille... jäi vähän omituinen olo moisesta, mutta tämä oli varmastikin yksittäistapaus jonkin sairastumisen tms. vuoksi. Kuukausimaksu oli myös aika iso (siis jos ei tule käytyä) ja sijainti hiukan syrjässä meiltä. 3Asport putosi kuukausikorttivertailusta salin takia, mielestäni siellä ei ole juoksumattoa ja sen totesin Movessa treenatessa ihan loistavaksi kapistukseksi. Lisäksi jumppatarjonta aika suppea. Leppävaaran Elixiassa en käynyt edes tutustumassa, mutta kkhinta (meillä olisi voinut olla yrityssopimuskin voimassa, en tiedä) ja ohjattujen tuntien "sekamelska" eivät nekään tuntuneet ihan omilta. Ladyfitness Entressessä kiinnosti jo sijainniltaan, kauppareissun voi tehdä samalla ja auton saa näin talvella lämpimään halliin. Jumppatarjonta oli myös ok, paljon mm. Lesmills:n tunteja. Sali hieman epäilytti, juoksumatto löytyi mutta muuten laitteet olivat sellaisia naisille suunnatun oloisia, ei ihan makuuni. Tämän totesin oikeastaan vasta ensimmäisellä treenikerralla, eli valitsin lopulta tämän salin (myös hyvä aloitustarjous).

Nyt olen käynyt pari viikkoa tuolla, ohjatut tunnit ihan ok, ne muutamat joita olen ehtinyt kokeilemaan. Yritän käydä tarjontaa läpi, jotta tiedän missä käydä, yhden tunnin totesin jo itselleni sopimattomaksi, en oikein tiedä edes miksi, mutta ei vain istunut. Kuntosali oli tosiaan pienoinen pettymys, mutta onneksi samalla kortilla voin käyttää Fit1:n salia Keski-Espoon uimahallin talossa, siellä laitteet olivat mielestäni parempia ja fiilis oli ihan ok. Lisäksi se on himpun verran lähempänä meiltä, joten ehkä kesällä tulee pyöräiltyäkin salille (huom. muista tänä keväänä huoltaa pyörä!). Ja ensi viikolla minulle tehdään kuntosaliohjelma, joten ehkä löydän omaltakin salilta itselleni sopivimmat laitteet.

Tähän mennessä kokeillut tunnit:
Bodypump * ok (molemmat ohjaajat)
Ladyfit + vatsapakara * ok
BodyVive * epäsopiva
(suunnattu aikuisille naisille, yli 40 v kuulemma?, ehkä johtui siitä??)

Kokeiltava:
BodyCombat * huonot ajankohdat minulle
spinning * en ole koskaan vielä kokeillut
zumba * kokeillut muussa paikassa, en päässyt vielä jyvälle
ja varmaan muutkin, onhan minulla nyt vuosi aikaa...

Hmmmm...

En tiedä kuinka esittelemisen arvoinen seuraava asia on, mutta koska itse olen tyytyväinen uusimpaan hankintaani, esittelenpä sen sitten.

Meidän pikku-wc on kaivannut hylly-/kaappitilaa, joten jotain pientä sinne on ollut suunnitteilla. Lähinnä mietin hyllyjen laittamista, jotta saisi aamuisin suoristusraudan jonnekin viilenemään. Nyt joudun jättämään sen lattialle ja sitten lapset tarhasta tultuaan iloisesti sitä tallovat (eikös ghd ole juuri siihen tarkoitettu).

Yllättäen Lidl:n mainoslehtisessä majaili ihan säädyllisen näköinen kph-kaappi ja sen kävin eilen töitten jälkeen nappaamassa mukaani. Kokosimme sen samantien ja se asettui hyvin sille ajateltuun nurkkaan, hieman ahdasta voi tulla ja vessapaperirulla saa olla hieman vajaa, jotta mahtuu paikoilleen :) mutta kaappi on yllättävän hyvännäköinen. Siinä on satiinilasi ovessa ja kahvatkin kivan näköiset. Hintaa moisella oli neljäkymppiä. Aika halpa. Ja saavutukseksi voi lukea sen, että sain kaapin raahattua kotiin, oli meinaan aika painava. Kuvittelin kantavani sen kainalossa kaupasta autoon, mutta kassan jälkeen oli kyllä pakko turvautua kärryihin. Hyvä ostos, ainakin toistaiseksi.

Synttärikortteja

Pitkän tauon jälkeen maltoin taas istahtaa pöydän ääreen askartelemaan, tai oikeastaan kovin homma oli kaivaa tarvikkeet jostain kerrosten alta ja selvittää, missä pussissa mitäkin taas on.

Kortit 5-vuotiaalle tyttöselle:




Ja kuvassahan on tietenkin zhu zhu hamsteri.


Sekä yhdelle hieman enemmän täyttävälle:

Ainin 2-v kakku

Niin kuin kaikki muukin joulukuussa, myös Ainin synttärikakusta meinasi tulla ihan pohjanoteeraus. Mutta onneksi Ada pelasti tilanteen ja lupasi koristella Ainille Kitty-kakun. Kaulin siis valmiin kakun päälle valkoisesta sokerimassasta levyn, johon Ada koristeli kimallegeelillä sopivat kuviot. Ja synttärisankari itse sai ripotella strösseleitä (kuvassa) kakun päälle. Levyn ympärys oli vaahtokarkkipötköä, jota saikin leikata saksilla sopiviksi palasiksi :) Täytteenä oli kermaa, rahkaa ja mansikoita.

Tarjolla oli myös: karpalo-kinuskijuustokakku (kinuski kondensoidusta maidosta), pienet vuohenjuusto-viikunapiiraat,parmankinkku-tomaattipiirakka, muumikeksejä sekä dippiporkkanoita ja -kurkkua.

Juokse porosein

Ihanaa kun lapsilla riittää mielikuvitusta. Joulun alla lapsista oli erityisen hauskaa leikkiä olevansa rekiretkellä ja poron virkaa sai esittää viime kesänä Ainin kanssa kirpparilta löytämämme keinulehmä.

Keittiön pintaremontti

Ihanaa, vihdoinkin kauan odoteltu keittiöpäivitys on valmis. Tai silikonit ja pientä hienosäätöä kaappien ovien asettelussa vielä vailla, mutta muutoin kasassa ja listatkin jo katossa.

Keittiöpäivitystä aloin tosissani suunnittelemaan jo kesällä, mutta se sai vielä syksyn ajan muhia rauhassa ja lokakuussa päästiin sitten tosissaan valitsemaan tarvittavia pintoja ja materiaaaleja kun läheisessä keittiöputiikissa oli viikonloppunäyttely ja hyviä tarjouksia mm. kivitasoista. Toteutus jäi kuitenkin tänne joulukuulle ja vihdoin aaton aattona saatiin vedetkin jälleen lorisemaan keittiössä joten voi sanoa, että valmista tuli jouluksi kuten oli alkuperäinen tarkoitus.

Suurimpana haaveena minulla oli kivitaso ja toisena päästä eroon pyökkisestä avokulmahässäkästä. Tämän lisäksi vaihdoimme liesituulettimen, kaapinovet ja vetimet, altaan, roskiskaapin (vetolaatikko) sekä kaikki saranat. Välitilan laatoitus oli mielestäni ihan ok ja jotta beige laatoitus ei jäänyt ihan yksinäiseksi, maalasimme liesituulettimen takaseinän laattoihin sopivalla Tikkurilan Tunto Hieno struktuurimaalilla, väri Travertiini. Maali telattiin seinään ja käsiteltiin sen jälkeen tapettilastalla epätasaiseksi.



Alakaappeihin ja -laatikoihin tuli alumiiniset uravetimet ja yläkaappeihin Savon suorakaiteenmuotoiset yksinkertaiset vetimet. Yläkaappien vedin aiheutti ehkä eniten päänvaivaa, en halunnut vetimettömiä ja uravetimet ei tullut kyseeseen, koska todennäköisesti asennamme vielä joskus valolistan kaappien alapuolelle, ja se ei mielstäni olisi sopinut uravetimien kanssa. Vanhan pyökkisen avokulmahyllyn tilalle asennettiin nyt viinihylly. Huom, kuvassa puuttuu vielä ylälistat katosta ja liesikuvusta.



Liesituuletin Savon mallistosta, kiven nimi Regal Black, hana Oras Vienda, kaapin ovet mattavalkoiset, allas AR&ES Cassiopeia 500x400 mm. Remontissa käytettiin ulkopuolista sähkömiestä (liesituulettimen takana olevan pistorasian siirtoon), putkimiestä sekä 3 h asennusapua (osa tehtaalla, osa kotona) ja tietenkin kivitaso tuli vielä mitattuna ja asennettuna altaineen.



Sattumalta pukki osasi tuoda meille juuri uusittuun keittiöön sopivan radion, kyllä se pukki vaan aina tietää.



Ja jos vielä laitetaan lähtöasetelmasta pieni kuva: