Italia 2012

Kesäkuun toisena perjantaina lensimme Milanoon, nappasimme vuokra-auton ja ajoimme läheiseen kylään ns. lentökenttähotelliin: Cardano Hotel Malpensa, jossa vietimme ensimmäisen yön.

Saavuimme hotellille iltakahdekswalta eikä hotellin lähistöltä meinannut löytyä edes ravintolaa ja kun vihdoin päädyimme toisen hotellin ravintolaan, pizzaa ei ollutkaan tarjolla...

Ensimmäinen yö oli lentohintojen takia junailtu juttu, seuraavana aamuna saapui loput matkaseurueestamme ja ajoimme kohti vuokraamaamme taloa, joka sijaitsi Pohjois-Toscanassa. Meitä oli yhteensä 8 hlöä, joisa 4 lapsia ja meillä oli 2 vuokra-autoa käytettävissämme.
.
Milanosta ajoimme moottoritietä Aullaan asti (tietullit olivat 20 €) ja Aullasta suuntasimme lounaan jälkeen (pizzaa tarjolla vasta 18 jälkeen) hiukan pienemmille ja mutkikkaimmille teille kohti Castelnuovo di Garfagnanaa jonka läheisyydestä oli vielä noin kilometrin nousu vuoristossa (6 km) kohti lähintä taloa sijaitsevaa kylää, Chiozzaa.  Ja tuosta kylästä olikin sitten vielä mielenkiintoinen reilun kilometrin pituinen kapea, mutkikas tie talolle jonne löysimme yllättävänkin helposti ohjeiden avulla (talon löytämiseen meillä oli sekä navigaattori että tarkat kilometrikohtaiset ohjeet). Talolla meitä oli vastassa joku paikallinen vanhempi herra, jolla ei ollut lainkaan hampaita emmekä puhuneet lainkaan samaa kieltä, mutta hän ohjasi meidät oikealle talolle, jossa tapasimme sitten talon omistajan joka on irlantilanen, joten pääsimme hiukan vaihtamaan kuulumisia ja kuulemaan tarkemmat ohjeet, vinkkejä jne. Omistaja tai hänen sukulaisensa asui viikon viereisessä talossa joten apu oli lähellä tarvittaessa.

Talo Villa Prunecchio on vanha perinteinen kivitalo, joka on täysin peruskorjattu ja modernisoitu. Sisääntulokerroksessa on ruokailutila, keittiö ja olohuone, yläkerrassa 4 makuuhuonetta ja kylpyhuone ja kellarissa muutama makuuhuone, aula sekä huoltotiloja. Talon pihalla on mukavannäköinen oleskelualue grilleineen ja uima-altaineen. Löytyi myös mm. trampoliini ja keinu.

Ensimmäiset kolme päivää olivat suhteellisen viileitä ja sateisiakin, joten uima-altaalla kävimme vain pikaisesti. Sunnuntaina testasimme läheisen kylän pizzapaikan, mitä talon omistajakin oli kehunut. Ensimmäiset ja reissun parhaat pizzat!

Maanantaina teimme päiväretken Luccaan. Luccan kuuluisimmat nähtävyydet ovat Amfiteatteri sekä torni, jonka katolla kasvaa puita.

Matkalla Luccasta talollemme sijaitsee Paholaisen silta (Ponte del Diavolo), jota pysähdyimme tietysti kuvaamaan. Tarina kertoo, että paholainen suostui rakentamaan kyläläisille sillan kunhan saisi palkaksi ensimmäisen elävän olennon joka kulkee siltaa pitkin. Kun silta oli valmis, kyläläiset lähettivät ensimmäisenä koiran sillan yli...

Tiistaina ajoimme Pisaan. Kävimme katsomassa kaltevan tornin ja kyllä, se tosiaan on vinossa. Pojat kiipesivätkin torniin ja kuulemma kiivetessäkin tuntui, että torni on vinossa. Aikataulu- ja lapsenhoidollisista  syistä emme kaikki päässeet tornissa käymään (ikäraja muistaakseni 8 v).

Loppuviikosta emme enää tehneet pidempiä retkiä sillä säät näyttivät vihdoin suosivan, joten päätimme nautiskella loppuajan talolla. Tarkoitus oli käydä vielä junalla Firenzesssä, mutta siellä voi käydä sitten joskus erikseen tai seuraavan taloreissun yhteydessä. Loppuviikon reissut oli kävellen kärrypolkua pitkin castiglione di Garfagnana -nimiseen kylään (matka oli siis n. 4 km pitkä ja 1 km korkeuseroa), joka oli aivan ihastuttava muurien ympäröimä kylä, todella hyvin hoidettu ja rauhallinen. Toinen reissu oli vielä melkein kilometri ylöspäin (n. 5 km autolla) San Pellegrinoon, josta oli upeat maisemat.

Vaikka loppuviikko olikin lämmintä ja kaunista, ei uima-altaan vesi ehtinyt kovinkaan paljon lämmetä, joten uiminen jäi muutamiin pulahduskertoihin, muuten varmaan lapset olisivat viettäneet altaalla koko päivän. Talolla teimme paljon ruokaa itse, meillä oli valmiiksi suunniteltu ostoslista ensimmäistä kauppakertaa varten sekä ruokaohjeita mukana, jotta tuli tehtyä italialaisia ruokia. Teimme mm.

Saltimboccaa alla romana:

 4ohutta viipaletta naudanfileetä 

4 viipaletta parmankinkkua  

tuoretta salvianlehteä  (tai muita yrttejä)

suolaa , vastajauhettua mustapippuria
sitruunaa

Kastike:

150 g voita
1½ dl kuivaa valkoviiniä

1. Nuiji vasikanfileet nyrkillä tai lihanuijalla. Pane jokaisen fileen päälle kinkkuviipale ja salvianlehti ja kiinnitä cocktailtikulla. Mausta suolalla ja pippurilla.

2. Kuumenna paistinpannulla voita. Ruskista fileet molemmin puolin,  lisää viini ja hauduta kannen alla 10 minuuttia, kunnes liha on mureaa.

3. Aseta fileet lämpimälle tarjoiluvadille. Keitä lientä hetki kokoon pannulla ja kaada fileiden päälle.

Italialaisia lihapullia
Erilaisia pastoja (käytimme mm. ricottajuustoa)
Grillattua possua appelsiinimarinadissa (appelsiinin mehu, öljyä, voita, yrttejä, suolaa, pippuria)
Mozzarellaa käytimme paljon!

Lauantaina viikko talolla tuli täyteen, joten suuntasimme autot kohtia rannikkoa. Haikein mielin jätimme talon koska aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja olisi ollut mukava jäädä hieman pidemmäksi aikaa, mutta seuraava varattu majapaikka jo odotti meitä. Ajoimme taas Aullan kautta, josta pääsimme loppumatkan moottoritietä pitkin Riva Trigosoon. Sieltä meillä oli varattuna matkan kallein majoitus Villa Pozzi: ssa (joka ei siis sekään ollut erityisen kallis mutta kävimme rannikon majoituspaikkoja keväällä läpi ja hyvin paljon oli eioota meidän kokoiselle ryhmälle tai sitten hinnat olivat moninkertaisia). Hotelli on perhehotelli, jossa kaikki henkilökunnasta näyttivät hoitavan vähän kaikkia tehtäviä mutta palvelu oli erittäin ystävällistä ja yritteliästä. Lisäksi hotellin ravintolassa tarjoiltu illallinen oli erittäin hyvä hinta-laatusuhteeltaan. Illallisella oli tarjolla talon omaa viiniä omalla etiketillä. Paitsi että olisin kaivannut kunnollista jälkiruokaa, saimme kulhollisen hedelmiä eteemme ja muutaman kuorimaveitsen, joku pannacotta olisi ollut vähän kivempi :)

Riva Trigoso on aika perinteinen rantakohde, jossa päivät vietetään aurinkoa ottaen ja illalla ravintolat heräävät eloon ja kadulla on turisteille ties minkälaista härpäkettä. Emme olleet erityisen ihastuneita paikkaan, mutta toisaalta olimme vain läpikulkumatkalla, joten sopivan kompakti siihen tarkoitukseen. Rannikolta olisi voinut löytyä mielenkiintoisempiankin kohteita, mutta tosiaan tarjonta ja hinta ohjasivat meidät ko. paikkaan (maksamamme huonehinnat reissullamme olivat muuten 99 €, 125 €, 80 € "alennushinta",  110 € yöpymisjärjestyksessä).

Seuraavana aamuna matka jatkui kohti Milanoa, josta olimme varanneet 2 yötä Hotel Club -hotellista.
Saimme "kattohuoneiston" parvekkeella, jossa oli kaide pään korkeudelle, joten muuta ei näkynyt kuin taivasta. Huone oli todella pimeä, kylpyhuoneen valo kesti syttyä todella kauan, vaatehuoneessa ei ollut valoa lainkaan, joten siellä ei voinut vaatteita säilyttää vaan ne piti säilyttää parvekkeen oven edessä jotta näki, mitä kaivaa. Ilmastointi ei viilentänyt huonetta (Milanossa oli yli 30 lämmintä), tarkemmalla tarkastelulla seinissä oli purukumia ja seinät näyttivät siltä, että oli usemapaan otteeseen pyyhitty seiniä, mutta pyyhinnät olivat vieneet mukanaan tapetin värin. Eli erittäin kodikasta. Toinen puoli seurueestamme oli saanut  huoneen alemmasta kerroksesta, joka oli kaikin puolin remontoitu ja valoisa. Siistin huoneen nähtyäni päädyin valittamaan asiasta respaan. Respa totesi johtajan olevan seuraavana aamuna paikalla ja pyysi tulemaan silloin uudestaan eli yhden yön jouduimme tuossa murjussa hikoilemaan. Seuraavana aamuna aamupalalle mennessä kävin keskustelemassa johtajan kanssa ja meille näytettiin toinen huone, jonka hyväksyin ja lisäksi saimme ensimmäisestä yöstä muistaakseni 30 € alennusta. Saimme huoneen käyttöömme siivouksen jälkeen ja tavaramme siirrettiin sinne hotellin toimesta.

Milanossa jäi kaupat valitettavan vähälle, lasten kanssa se olisi ollut turhan haasteellista, mutta kävimme tietysti Tuomiokirkossa (Duomo di Milano) sekä sisällä että katolla, Castello Sforzesco linnan puistossa ja Sant'Ambrogion basilikassa. Muun ajan nautiskelimme italialaisesta ruoasta sekä jätskistä!

Olimme siis Milanossa 2 iltaa ja ensimmäisenä iltana pojat kävivät illallisella keskenään ja viimeisenä iltana me pääsimme ystäväni kanssa kahdestaan illalliselle Milanon keskustaan ja oli aivan mahtavaa istua Duomon portailla puolen yön maissa syömässä jätskiä kolmella pallolla! Milanossa metro oli mielestämme kätevin keino siirtyä paikasta toiseen.

Tiistaina sitten koitti kotiinpaluu, tällä kertaa olimme samalla lennolla koko seurue. Autot olimme palauttaneet jo Milanoon tullessa ja olimme valinneet hotellin sillä perusteella että se on lähellä lentokentälle meneviä busseja. Vaikka hotelli olikin lähellä, oli miehelläni hieman haasteita saada rinkka ja kaksi perässä vedettävää laukkua kiireessä bussille (vaikkei meillä kyllä oikeasti kiire ollut), itse huolehdin että pienimmäisemme sai itsepintaisesti kuljetettua oman perässävedettävänsä mukanaan turvallisesti. Lentokenttäbussi oli kätevä ja edullinen, matka kesti noin tunnin ja maksoi aikuisilta kympin, lapsilta 0-5 €. Malpensan lentokenttähän on noin 50 km päässä Milanosta ja ainakin Finnairin lennot tulevat ko. kentälle.

Kotiinpaluu oli aikataulussa ja saavuimme viileähköön ja sateiseen Helsinkiin (ja Espooseen).

Muutamia huomioita reissusta:
Talo sijaitsi vuoristossa, mikä sinällään oli mahtava paikka mutta vaikka muualla paistoi aurinko, pilvet olivat kerääntyneet vuoristoon. Hyvällä tsägällä sää olisi voinut olla loistava, ei liian kuuma mutta aurinkoinen. Ja ilmeisesti säätilanne oli myös talon omsitajan mukaan poikkeuksellinen.
Kauppalista ensimmäiseen kaupassakäyntiin oli erittäin kätevä.
Suola- ja pippurimyllyt, jotka toimme mukanamme, olivat must!
Karttakirja olisi ollut kätevä navigaattorista huolimatta.
Navigaattori on pakollinen!
Vuoristotiet ovat erittäin hidaskulkuisia.
Talon valintaan kannattaa panostaa, se on kuitenkin iso osa lomaa.
Varaudu ylimääräisellä hermolohkolla, sillä kaikki ei mene ihan suunnitellusti ja aina jollakin lapsella on huono päivä tai on sairaana :)
Pysy ajan tasalla säätiedotuksista ja suunnittele ohjelmaa myös sään mukaan.
Lapsille kelpaa aina lisukkeeksi pasta ja ketsuppi.
Kesäkuu on hyvä aika matkustaa, turisteja ei ole liikaa.